Reilu viikko sitten suljin kaikki minut vararikkoon ja hulluuden partaalle ajaneet maltalaiset. Siitä saakka, kun tunnistin, että minulla on peliriippuvuus, olen tiennyt sen olevan oikea ratkaisu. Kuitenkin toivo siitä, että saisin helpotettua rahatilannettani on ajanut minut toistuvasti uhmaamaan tilastollisia todennäköisyyksiä, heittämään kiven vierivään virtaan ja kuvitellut sen kulkeutuvan höyhenen tai kaarnalaivan tavoin, kuin lentäen, autuaimmille maille, vaikka pohjaanhan se tietenkin vajosi. Taustatekijöinä riippuvuuden kehittymiselle on monia toisiinsa kietoutuvia tekijöitä, joita ehkä pohdiskelen jossakin vaiheessa täälläkin myöhemmin. Aivan ulapalla en sisäisestä maailmastani ja sen luonnonlaeista ja -ilmiöistä ole, mutta tästäkin huolimatta riippuvuutta on ollut lopulta vaikea vastustaa.
Kaikessa pakottavuudessaan riippuvuus pitää otteessaan kunnes päästää irti. Minun tapauksessani se tarkoittaa irti päästämistä ainakin maanisista korjausyrityksistä, tiedostamattoman syyllisyyden ja häpeän tunteen kompensoinnista ja yksinäisyyden turruttamisesta.
Olen kahdessa ja puolessa vuodessa tuhlannut järjettömästi aikaa pelaamiseen. Mahdollisesti jopa enemmän kuin olen viettänyt aikaa ollen aidosti läsnä lasteni kanssa, kun huomioidaan kaikki valvotut yöt ja päivät, jolloin mieleni on vaellellut peliongelmasta aiheutuneeseen talousahdinkoon. Olen tuhlannut korvaamatonta aikaa ja rahaa, jota minulla ei ollut.
Viime viikolla maksoin vipit uudella (kalliilla, mutta vippeihin nähden siedettäväkorkoisella) joustolainalla. Tässäkin on toki mojova kuukausierä, mutta eri kaliiberia kuin vipeissä. En tiedä, onko tämä vain ajan ostamista, jotta välttyisin luottotietojen menetykseltä. Toisaalta, tästä en ole vieläkään valmis päästämään irti. Päivittelen tänne velkatilannettani, kun ehdin.
Hienoa, että olet saanut suljettua pelitilejä! Itse koen, että rahatilanteen ja velkojen hyväksyminen ja ymmärtäminen, että näillä nyt mennään ja se on ok, on ihan perusjuttu sille, ettei "tarvitse" yrittää korjata tilannetta pelaamalla. Mietin sellaista, että onko sinulla mikään velka vielä perinnässä? Perintätoimistonkin kanssahan voi tehdä vielä maksusopimuksen ja vähän riippuen perintätoimistosta lyhennysmääräkin voi olla jopa varsinaista luottoa kohtuullisempi. Sillä, että päästäisi jonkun velan perintään, voisi saada sen 1-2kk aikaa maksaa isommin jonkun muun velan pois/pienemmäksi tai edes helpotusta hetkeksi. Toki velka perintätstolla on aina askeleen lähempänä uo:ta ja tuo omat kulunsa, mutta ihan näin vain tiedoksi, jos ei ole mahdollisesti kokemusta :)
VastaaPoistaItselläni on esim. ollut Intrumilla yksi yli 1000e laina, jota en ole päästänyt uo:on ja olen lyhentänyt sitä 30e/kk. Hitaasti lyhenee, mutta lyhenee kuitenkin :)
Kiitos vinkistä! Mulla ei ole mitään perinnässä ja toistaiseksi olen edelleen saanut maksettua laskut ajallaan. Pidän tuon vaihtoehdon mielessä, sillä tilanne on hyvin kiikkerä. Mutta vielä toistaiseksi ihan omilla sumplimisilla mennään. :)
PoistaMonet paikat näyttävät käyttävän Ok-perintää, joka mainostaa itseään joustavana paikkana. Pitää varmaan selvitellä näitäkin juttuja, jos tulee ajankohtaiseksi, eli saisiko velkoja sumplittua niin, että päätyvät jonkun joustavan perintätoimiston käsiteltäviksi.
PoistaOk perintä on yksi joustavimmista, sinnekin tällä hetkellä makselen pienempää velkaa.
PoistaHei. Toivottavasti sinulla kaikki hyvin vaikka blogia et ole päivittänytkään. Aurinkoa päiviisi:)
VastaaPoistaItsekin kovasti odottelen, että saisin lukea kuulumisiasi :)
VastaaPoistaHeippa! Ihanaa oli lukea viestinne! :) Aivan järkyttävän kiireistä ollut, juuri kirjoitinkin siitä. Varmasti tulevaisuudessa päivitän blogia taas tiheämmin! :)
VastaaPoista