Kirjoittaminen tänne on jäänyt viikkokausiksi. Ainoa syy tähän on ollut järjetön kiire; päivät ovat olleet ohjelmoituja aamusta iltaan. Tänään on ensimmäinen rauhallinen aamu pitkään aikaan. Olen tehnyt todella paljon töitä. Viime kuussa virka-ajalle osui useita lasten menoja (kouluarviointikeskusteluja, lääkäri- ja kuntoutuskäyntejä ja hammaslääkäreitä). Kertyneitä miinustunteja paikkailin menemällä aikaisin aamulla ja venyttämällä päivää niinä hetkinä kun pystyin. Tämän ohella tein yritystoimintaani liittyvää työtä. Lisäksi synttäreiden järjestämisiä ja muita vapaa-ajalle sijoittuvia menoja sijoittui toukokuulle. Välillä tuntui, ettei ehdi edes kauppaan. Niinä hetkinä, kun pelaaminen käväisi mielessäni, ihmettelin, miten on mahdollista, että siihen on löytynyt aikaa (no, ne valvotut yöt arkiruljanssin päälle).
3.5. iltana siis laitoin kollektiivisen meilin sadoille maltalaisille kasinoille pelaamiseni estämisestä. Olin hautonut asiaa pitkään ja laatinut luonnoksen sähköpostiini. Käyn nykyisin harvoin ulkona ja alkoholinkäyttöni on yleensä varsin maltillista. Tuona iltana kuitenkin oli eräät illanistujaiset, joihin osallistuin. Sinne lähtiessäni olin valvonut ja stressaantunut. Keksin mielessäni tekosyitä, miten jättäytyisin pois. Päätin kuitenkin mennä, koska pystyin periaatteessa olemaan käyttämättä yhtään rahaa. Useamman kuohuviinilasin jälkeen avauduin tilanteestani eräälle ystävälleni. Hän käski minun lopettaa pelaamisen heti. Olin siinä sitten, että okei, lähetänkin sulkumeilin itse asiassa heti. Ja niin tein. Oloni on tuosta hetkestä muuttunut radikaalisti ja koen saaneeni taas elämäniloni takaisin. Välillä ajattelen, että jos saan tällaisen olon säilyttää, ei 120 000 euron velka merkitse mitään siihen verrattuna.
Tosiasia tietenkin on, että velkojen maksu ja psyykkinen tervehtyminen on vasta alussa. Ensimmäinen tavoitteeni on selvitä kesän yli. Heinäkuussa tuloni ovat pienemmät, sillä minun on pakko pitää myös lomaa. Minun ei kannata ajatella velkasumman suuruutta, vaan suhtautua laskuihin välttämättöminä menoina. Päivitän tänne tarkat velkasummani lähiaikoina. Joka tapauksessa vipit on niputettu yhteen (Collectorin lainaan, melko korkea korko), samoin Euroloan ja Norwegianin luottokortti (laina sukulaiselta). Risicumin siirrän Norwegianin luottokortille, kunhan jaksan. Huomasinkin, että tuossa Risicumissa todellinen vuosikorko on yli 50 % (Norwegianissa se on n. 21.) En ole vielä jaksanut edistää asiaa. Paniikinomaisen pelaamis- ja velkojen paikkailukierteen jälkeen nyt on jonkinlainen hetkellinen lepotila. Vipeillä ja tililuotoilla on siis käyttövaraa aivan kriittisiä tilanteita ja mahdollista velkojen pyörittelyä varten. Yritän siis edelleen keplotella ulosottoon joutumatta. Keskityn asiaan systemaattisemmin kesän jälkeen.
