Ensimmäisestä blogitekstistäni ei ole kauan. Olen ehkä aiemminkin syyllistynyt yltiöoptimismiin lainoista selviämisen suhteen ja ehkä näin on myös tämän hetkisen tavoitteeni suhteen selviytyä lainoista ilman maksuhäiriömerkintöjä. On tunnustettava, että peliriippuvuus on voittanut minut. Ahdistus veloista on ajanut pelaamaan, mutta pelatessa minulta niin kuin monilta tämän riippuvuuden kanssa kamppailevilta katoaa suhteellisuudentaju, ja lopulta vain robottimaisesti klikkailee kierroksia, jotka ahnaina haukkaavat rahat, joilla piti elää normaalia elämää ja rakentaa tulevaisuutta. Tästä voi jo päätellä, että lisää velkaa on tullut. Vuosikoroilla, jotka ovat tähtitieteelliset, törkeät. Koroilla, jotka lainaa ottaessani hyväksyin.
Olin pitkään täysin yksin peliriippuvuuteni kanssa. Vuosi sitten kerroin vanhemmilleni, syksyllä yhdelle ystävälleni ja hiljattain siskolleni. En tiedä, olisinko toisenlaisessa tilanteessa, jos olisin puhunut jo aiemmin, esimerkiksi siinä vaiheessa, kun vingutin ensimmäisen tonnin luottokortilta. Olin sietämättömän ahdistunut. Sittemmin ahdistus on ollut jatkuva seuralaiseni välillä tiiviimmin, välillä etäämmin. Viime syksystä saakka olemme eläneet symbioosissa. Kyllä, ihminen voi helposti tuhota elämänsä kotisohvalla selvin päin.
Tänään soitin ystävälleni. Itkin, sillä en näe toivoa. Olin päättänyt, etten rasita vanhempiani ajantasaisella tilanteella kuin vasta siinä vaiheessa, jos/kun ajaudun oikeudelliseen perintään. Tänään puhuin isäni kanssa ja hän kysyi kuulumisiani. No, itse asiassa todella huonoa... ja siitä se lähti. Edellisen kerran olen puhunut asiasta hänelle siinä vaiheessa, kun velkaa oli n. 50 000 e. Seuraavaksi lienee puhuttava ex-miehelle. Viime syksystä alkaen elatusmaksut ovat niin ikään suurelta osin menneet velkojen lyhentämiseen, vaikka kohdehenkilöt ovat tietenkin lapset. Meillä on myös pari yhteistä lainaa.
Olen rakentanut huojuvan tornin sen lakipisteeseen ja ottanut välistä jokaisen mahdollisen palikan ennen kaatumista. Olen yleensä mennyt eteenpäin positiivisella energialla. Ehkä minusta vielä tulee velkavuoren valloittaja. Tänään on kuitenkin kerättävä voimia kielekkeellä ja mietittävä tarkkaan, onko suoraan ylös suuntautuva reitti lainkaan mahdollinen.
Sinä selviät tästä, velka ei ole mitään muuta kuin rahaa ja tärkeintä olisi nyt vain saada se tärkein, eli sinun jaksaminen ja peliriippuvuus hallintaan. Kertominen läheisille auttaa ja helpottaa. Itse näen tuon velkatilanteesi niin isona, että sen kanssa ei pysty enää kauaa kikkailemaan. Velkojen päästäminen tilanteeseen, jossa lisävelkaantuminen ja velkakierre ei olisi enää mahdollista, voisi tarjota samalla myös mahdollisuuden alkaa käsittelemään itse peliongelmaa. Nyt energiasi menee pitkälti vain veloista selviytymiseen.
VastaaPoistaKiitos <3. Juuri tuo tietysti on se marssijärjestys, eli ensin peliongelma, sitten velat/seuraukset. Miksi se onkaan niin vaikeaa?
PoistaVoi hemmetti. :( Mun mielestä sun kannattais yrittää lakata ajattelemasta velkoja. Ja keskittyä vaan pelamattomuuteen päivä/hetki kerrallaan. Tsemppiä
VastaaPoistaKiitos! Pelaamattomuuden kautta tuo suhtautuminen ylipäänsä velkoihin varmasti on helpompaa - niin kuin koko elämä olisi. Tällä hetkellä velkojen lyhennykset vyöryvät aaltojen lailla, suurina ja toistuvina. Uskon, että tyyneys niidenkin suhteen on joskus mahdollista.
Poista