Olen pelaamisen vuoksi humahtaen velkaantunut
nelikymppinen nainen. Perustin blogin kannustaakseni itseäni selviytymään
toivottomalta tuntuvasta velkataakasta ja velallisen korkoa korolle -ilmiötä
vastaan taistelusta. Pelkästään pelaamisesta aiheutunutta velkaa on useaan
paikkaan yli 100 000 euroa, mikä on järkyttävä summa. Olen lukenut muiden
velka-aiheisia blogeja ja selviytymistarinoita, mikä on luonut pientä toivoa
siitä, että ehkä minäkin joskus saan elämäni jonkinlaiseen järjestykseen.
Tutustuin nettikasinoihin syksyllä 2016 ja eksponentiaalinen alamäki alkoikin
siitä. Vielä viime vuonna haaveilin (realistisesti) työn
keventämismahdollisuudesta, mutta nyt se mahdollisuus on valunut hiekkana
Saharaan. Olin juuri myös herännyt tiedostamaan eläkeiän turvan ja
taloudellisen vakauttamisen merkityksen ja kiinnostunut rahastosijoittamisesta.
Myös sijoitusasunnon hankkiminen oli haaveenani. Nykyiset realiteetit pakottavat haaveeni
kuitenkin varsin toisenlaisiin raameihin. Säästöni ovat valuneet kasinoiden ja pikavippiyhtiöiden
taskuun.
Peliriippuvuuden
lisäksi olen ennen kaikkea äiti. (Tai oikeammin olen ensisijaisesti paljon kaikkea muuta kuin peliriippuvainen; ihminen, nainen, äiti, ystävä, tytär ja sisko). Toiseksi tärkein asia elämässäni on työ
mielenterveysalalla.
Haluan
kirjoittaa itseni selviytymistarinaan. Sitä, kulkeutuuko tarina sitten ulosoton
kautta vai ei, en tiedä vielä. Tällä hetkellä korttitalo pysyy pystyssä, kun en
hengitä. Luottolimiitit ovat tapissa ja korot alkavat haukata lyhennykset. Pelkkien
kulutusluottojen ja luottokorttien lyhennykset lähentelevät 2500 euroa/kk ellei
ylikin. Tähän saakka olen selvinnyt yhdistellen lainoja, eikä velkatilanteeni
ole ollut näin katastrofaalinen (vielä syksyllä velkaa oli reilut 30 000 e). Tuleva kuukausi on ensimmäinen, jolloin joudun todennäköisesti kohtaamaan sen, etteivät rahat riitä kaikkiin laskuihin.
Velkaantumiseni
sekä konkreettiset että henkiset vaikutukset heijastuvat luonnollisesti suoraan lapsiini ja arkeeni. En
ajattele materian olevan itseisarvo, mutta tiettyä normaalia huolettomuutta
kaipaan. Sitä, ettei aivan kaikkea tarvitsisi aina miettiä. Jatkuvasti taustalla jäytävä huoli ja ahdistus ovat väistämättä pois aidosta läsnäolosta eli siitä, mitä oikeasti arvostan.
Kirjoittanen tänne
arkisista havainnoista, joita tätä taustaa vasten kohtaan. Ja ehkä milloin mistäkin ajatuksista ja mielenliikahduksista. Jaan tänne myös jossakin
vaiheessa madonluvut taloustilanteestani.
Vaikka nykyinen tilanteeni ahdistaa minua päivittäin, en ole menettänyt elämänhaluani. Taistelu tulee olemaan pitkä ja piinaava (loputon ja toivoton, ajattelen joskus). Toivon saavani kirjoittamisesta ryhtiä ja voimaa veloista, arjesta ja peliriippuvuudesta selviytymiseen.
